Sellaista on korviini kiirinyt, että miesten mielestä nainen
on ainainen mysteeri, jonka ajatuksenkulusta ei pysty saamaan ikinä täydellistä
otetta. Niin paljon kirjottelee naisihminen kuulemma rivien väleihin, ilmaisut ovat monimerkityksisiä,
käyttäytyminen ristiriidassa sanomisten kanssa jne. Hätkähdyttävän epärationaalista
sakkia! Joo, onhan meillä hetkemme.
Mutta kyllä tilanne rakkaat koiraat on niin, että ette te häviä meille
tässä kisassa yhtään. Onnittelut ei kai ole paikallaan… Mutta ohjeet on!
1. Puhu enemmän. Ei siinä sen kummempaa. Jotkut teistä vaan käyttää
hämmästyttävän vähän sanoja, mikä vaikeuttaa onnistunutta kommunikointia
huomattavasti. Ihan kuin saisitte palkkion jokaisesta käyttämättä jätetystä
sanasta. Uuvuttavaa, kun tietoa joutuu kaivamaan pienen ikuisuuden oli kyse
ihan mistä tahansa. Te heittelette meille lyhyitä informaation pätkiä, joista
me sitten koitetaan muodostaa järkeenkäypiä ketjuja. Arkipäiväisestäkin
tilanteesta muodostuu yllättävän helposti kuulustelutyyppinen sanailu. Nainen yrittää
löytää "oikeat" täsmäkysymykset saadakseen tarvittavan informaation irti, kun
mies käyttäytyy aivan kuin varoisi koko ajan antavansa liikaa tietoa ja haluaisi
asianajajansa paikalle, vaikka kyse olisi ihan vaan vaikka ostoslistasta. Ja sitten
mies valittaa, kun nainen jankuttaa...
Esimerkkikeskustelu. Nainen on tullut myöhään töistä kotiin miehen luo.
Nainen: Onks tapahtunu mitään ihmeellistä?
(Mies ei heti vastaa. Hän ei kuule tai sitten miettii, mikä voisi
olla niin ihmeellistä, että siitä kannattaisi mainita.)
Nainen: Kuulitko?
Mies: Joo.
Nainen: Niin?
Mies: Niin mitä?
(Nainen kerää voimia.)
Nainen: Että tapahtuko mitään ihmeellistä tässä illalla, kun
olin töissä. Poissa tästä kodista, jos et huomannut.
(Mies ihmettelee miksi nainen puhuu niin syyttävään sävyyn, kun
voitais jutskailla ihan lepposissa merkeissä.)
Mies: Ei tapahtunu mitään. Kateltiin Jorman kans vaan tässä
matsia ja käytiin sit yhellä.
(Nainen tyytyy vastaukseen ja lämpö valtaa kodin kolmeksi tunniksi. Pari valmistautuu yöpuulle.)
Mies: Äiti soitti.
Nainen: Ai. Mitäs se?
Mies: Ei mitään.
(Nainen miettii, että kyllähän se nyt jotain!)
Nainen: Muuten vaan soitti?
(Mies ehkä miettii soittaako naiset useinkin muutenkin kuin "muuten
vaan".)
Mies: Niin. Sitä se sano, että tulee käymään huomenna.
Nainen: Mitä?!
(Nainen haluaisi rikkoa jotain.)
Mies: Tulee käymään huomenna.
Nainen: Joo mä kuulin kyllä, mut siis mitä?!
(Nyt on jo asiat ihan sekasin. Naikkonen ottaa kierroksia, kysyy uudelleen, vaikka miehen mielestä tietää jo vastauksen ja viuhtoo vielä kaiken
lisäksi telkkarin edessä kuin sähkötällin saanut.)
Nainen: Sen piti tulla ylihuomenna!
Mies: Mut se tuleeki huomenna, ei pääsekään ylihuomenna. Tai
siis ne tulee.
(Nainen haluaa rikkoa jotain miehelle tärkeetä.)
Nainen: Mitä?! Miks?! Ei se käy! Mikset sä &%!# sanonu
mitään?! Ja ketkä "ne"?!
(Miehen mielestä naisella on pakko olla jotain epätasapainoo nyt kehossa,
kun noin tarvii pillastua. Ja ihan puskista tuli taas, just oli kaikki hyvin. Käsittämätöntä mielen poukkoilua.)
Lopun voitte kirjottaa mielessänne ite. Ei tää nätisti mene.
Nainen oli luvannut jäädä seuraavana päivänä ylitöihin ja oli ajatellut valmistaa
anopille illallista. Nyt hän ei pääse enää edes kauppaan ja asuntokin on siivoamatta.
Kaiken lisäksi "ne"-pronomini jää vaille tarkempaa selitystä, eikä nainen
tiedä montako henkilöä on tulossa kylään, mikä on tärkeä tieto tarjottavia ajatellen. Nainen kysyi mieheltä tapahtuiko "mitään ihmeellistä". Anopin
vierailu päivää aikaisemmin kuin oli sovittu ON JOTAIN IHMEELLISTÄ meidän
maailmassa. Asia olisi saatu hoidettua ah niin kauniisti, jos mies olisi
ymmärtänyt antaa kaiken tarvittavan informaation välittömästi, kun itse kuuli
aikataulun muutoksesta (soitto, tekstari) tai viimeistään silloin, kun nainen tuli kotiin. Ottakaa siis selville, millä asioilla naisille on merkitystä ja antakaa tarvittavat tiedot
ilman tivaamista, niin lajien välit pysyy ihanan lämpösinä paljon isommalla
todennäköisyydellä. Harvemmin meistä tuntuu siltä, että mies hukuttaa meitä
informaatiotulvaan, joten enemmän sanoja kiitos!
Jatkuu… Seuraava osa
myöhemmin. Ei kuitenkaan ens kerralla, koska sillon taidetaan pussailla!
xoxo
Sade
Liian informaation antamiseen -- etenkin naisen ollessa vastaanottavana osapuolena ;) -- sisältyvä riski lienee ytimekkäimmin esitetty Wiion laeissa inhimillisestä viestinnästä:
VastaaPoistahttp://osmo.wiio.net/wiion-lait/
On huomattava, että blogin esimerkkitarinassa taustalla lopulta oli merkittävä asia (joka miehen kyllä tulisi hiffata, sikäli mikäli äidin tai muun väen vierailulle tulo ei ole kyseisessä huushollissa ihan tavanomainen ja jokapäiväinen juttu, josta ei tällöin välttämättä erikseen tarvitsisikaan mainita -- mutta niistä merkitsevistä asioista, kuten sanoitte, pitäisi ottaa aktiivisesti selvää tai sitten ne selviävät ajan kanssa). Herää kuitenkin kysymys, mikä on oikea tapa toimia niissä vastaavista keskusteluista kenties 90 prosentissa, joissa "ei mitään ihmeellistä" lopulta tarkoittaakin juuri sitä, "ei mitään ihmeellistä"? Tarinan alkuhan olisi tuolloin sama, mutta yöpuulle menon jälkeinen kliimaksi jäisi puuttumaan...
Ja miehen vastauksen viivästyminen alkuosassa voi tosiaan johtua noista mainitsemistanne syistä. Muihin mietteisiin syventyneenä ei välttämättä aina kuule tai rekisteröi kysymystä, tai vastausta joutuu oikeasti pohtimaan ja muistelemaan. Harkitsevainen yksilö ennemmin miettii sanottavansa kerralla kattavaksi, kompaktiksi paketiksi, kuin korjailee ja täydentää lausuntoaan loputtomasti jälkikäteen.
Hei Arnold! Kiitos paljon kommentista ja linkistä! Haha...aika pessimistinen sävy noissa laeissa! Toi sun mainitsema riski onkin mielenkiintonen juttu. Sitä ollaan naisten kesken tosiaan pohdittu, että mistä ihmeestä miesten informaation pihtaaminen johtuu. Eli miehet ajattelee niin, että mitä enemmän antaa informaatioo, sitä suurempi riski on joutua suurempiin ongelmiin? Kun kuitenkin jossain kohtaa se epäonnistuminen tapahtuu? Aika surullista! Ei se niin voi mennä... :)
PoistaNaiselle on muuten hyvä mun mielestä mainita vieraista ihan aina, se lisää miehen turvallisuutta :) (Jollei kyseessä ole tosiaan esim. joka päivä samaan aikaan toistuva kyläily.)
Jos mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, niin ei siinä sitten mitään. Voi vastata niin kun mies tossa tarinassa teki. Jos miehen äiti ei olis soittanu, niin mitään ongelmaa ei olis tullu. Vai ymmärsinköhän mä sun kysymyksen ihan oikein?
Niin onhan se hyvä vähän harkita mitä sanoo, niin välttyy väärinkäsityksiltä (jos niiltä voi välttyä!).
Sade
" - Nainen: Onks tapahtunu mitään ihmeellistä?"
VastaaPoistaVoi olla, että joku naispuolinen töistä tullessaan kysyykin noin, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että ensimmäisenä (puhelias) nainen purkaa päivän saldon omalta osaltaan ja kertoo kaikki kummalliset ja tavallisetkin sattumuksensa käyttäen miestä ikään kuin päiväkirjana.
Muttei siitä sen enempää, vaan itse tuosta kysymyksestä. Nainen tuossa kysyy mieheltä päivän tapahtumista ... no ei, vaan kysyy onko tapahtunut jotain mistä hänen pitäisi tietää, eli onko jo kaikkien aiempien päivällisten vastoinkäymisten lisäksi vielä kotonakin ikäviä yllätyksiä odottamassa. Kysymys tuollaisena ei välttämättä ole neutraali eikä innosta puhua pälpättämään päivän tapahtumista, eikä mies innostunutkaan.
Kieltämättä mies tekee virheen siinä, ettei kerro toiseenkin vaikuttavasta vierailun aikaistumisesta heti kysymyksestä. Luonnollista myös on, että koska vierailu ei välttämättä liikuta miestä kovin paljon, se ei välttämättä tule heti mieleen ja heti kerrotuksi. Sikäli kuin soitto on tullut matsin aikana tms. puhelu on ehkä koettu häiriöksi ja senkin takia mieluummin unohdettu kuin muistettu, miettimättä kovin tarkkaan mitä siitä seuraa.
"Nainen oli luvannut jäädä seuraavana päivänä ylitöihin ja oli ajatellut valmistaa anopille illallista."
Illallisen tarjoaminen vieraille on varsin luonnollista. Tässä kohtaa on kuitenkin kysyttävä, tiesikö mies, että nainen oli luvannut jäädä ylitöihin ja piti tärkeänä illallisen valmistamista?
Mahdollista on, että anopin soitto ja ylitöihin lupautuminen (tai mitä tahansa eri henkilöille) sattuvat samaan aikaan, jolloin kumpikaan ei voisikaan tietää syntyneestä ristiriitatilanteesta.
Keskustelun kulku kertomuksessa ei siis kerro loogisuudesta tai toisen huomioon ottamisesta naisenkaan puolelta, joten aika tarkoitushakuisesti syyllistetään miestä.
Tällä en tarkoita, etteikö olisi miehiä, jotka liian vähän puhuvat, kertovat ajatuksistaan ja sattumuksistaan. Mutta tarkoitan myös, että naisenkin olisi hyvä kertoa molempia koskevista ajatuksistaan ja päätöksistään miehelle, eikä vain olettaa, että mies aina sopeutuu hänen yllättäenkin ilmeneviin suunnitelmiinsa.
"Ottakaa siis selville, millä asioilla naisille on merkitystä"
Tässä korostuu miehen syyllistäminen. Kuten ehkä monet arvaavat, ajatustenluku ei ole kovin helppoa. Sikäli kuin jokin asia on erityisen tärkeä naiselle, hän voi ilmaista sen. Sen jälkeen, jos mies ei ota kyseistä asiaa huomioon, voi aprikoida onko mies välinpitämätön.
Tässähän ei siis puhuttu treffeistä vaan vakiintuneen pariskunnan kanssakäymisestä töiden jälkeen. Jos kuvitellaan, että anopin käydessä nainen on aina valmistanut illallisen, ja kuvitellaan, että anoppi on ehtinyt jo useamman kerran käydä, välillä yksin, välillä joidenkin muiden sukuun kuuluvien kanssa, niin totta, miehelle ei ole mahdotonta hoksata, että nainen tälläkin kertaa haluaa valmistaa illallisen. Sen sijaan, jos illallistarjoilu ei ole sääntö, vaan ennemmin poikkeus, mies ei voi mitenkään tietää sen tärkeydestä naiselle yhdellä kertaa, jollei nainen ole sitä suusanallisesti kertonut.
Siis, puhutaan ja keskustellaan itselle tärkeistä asioista, mutta se koskee molempia osapuolia, koko ajan. Puhumatta ne tärkeydet eivät käy ilmi.
- poitsu -
Kiitos taas poitsu! :)
PoistaVoihan se olla, että tarinan nainen on ennen "Onks tapahtunu mitään ihmeellistä?"-kysymystä kertonut vaikka mitä. "Kohtaus" ei ole "täydellisesti" kirjoitettu. Toisaalta, se voi sitä ollakin. Ihan hyvin nainen voi keskustelun tuollaisella kysymyksellä aloittaa.
Kysymys on mun mielestä neutraali, mutta eipä siinä mitään ihmeellistä ole, ettei toinen heti vastaa. Ihan yhtä hyvin nainen voisi olla vastaavalla tavalla omissa ajatuksissaan, eikä näin ollen vastaisi välittömästi. Kirjottamani "kohtaus" ja siinä esiintyvät kuvitteelliset hahmot sekä heidän taustansa, motiivinsa, työpäiviensä pituudet jne. eivät ole tässä tekstissä se olennainen juttu. Se vain tukee sitä viestiä, minkä tällä tekstillä haluan välittää. Ja se viesti on: Puhukaa miehet enemmän, jakakaa informaatiota varsinkin naisille tärkeistä asioista. Ottakaa selville, mitä ne kullekin naiselle ovat.
Sä oot nyt taas niin puolustuskannalla siellä poitsu! :) Ei tässä ole tarkoitus syyllistää miehiä. Blogin nimestäkin voi jo päätellä paljon. Me kirjotetaan asioista, joista haluttais miesten tietävän. Tottakai ymmärretään, että nämä on kahden kauppoja! Mutten jaksa joka lauseen perään kirjoittaa siitä selvennystä. Eikä se hyväksi lukukokemuksellekaan varmaan olisi.
Kyllä, puhua pitää molempien :)
Sade
No mä nyt oon vähän muutenkin nykyään helposti puolustuskannalla ja yritän havainnoida asenteita. Tarina nyt vain oli kirjoitettu tavalla, jossa oikeastaan vain miehen tekemiset eli sanomiset/ sanomattomuudet kyseenalaistettiin ja naisen närkästymistä ei kyseenalaistettu. Todellisuudessa osapuolia on aina kaksi ja tietämättä miksi toinen tekee tai on tekemättä jotain, ei ole mikään syy närkästyä.
VastaaPoistaSikäli kuin kuvittelisi esimerkin tilanteen voivan olla totta, niin tuli mieleeni, että mahdollisesti nainen ei ollut varma haluaako hän kokata illallisen vai ei. Mutta siinä vaiheessa kun selviää, että tilanne on muuttunut sellaiseksi, että häneltä riistetään illallisvaihtoehto ja hän ei voi enää sitä valita, niin ehkä seuraa suuttumuksenpoikanen siitä syystä, että päätösvalta on menetetty ja tilanteen ohjat eivät olleetkaan täydellisesti itsellä.
Ylipäätään sanoisin, että ihmisten yleisin syy suuttumiselle on kykenemättömyys vaikuttaa johonkin asiaan, sellaiseen, jota olisi mielellään päsmäröinyt. Ja tilanteessa, jossa näyttää siltä, että mies on ollut vaikuttamassa 'päätösvallan riistoon', suuttumuksen kohde on helppo arvata.
Välttämättä tarinalla ei tosiaan ole muuta yhteyttä todellisuuteen kuin se, että kirjoittaja oli nainen ja kirjoitti naisen näkökulmasta. Siinä mielessä ei ole ihme, että tarinan yhteydet todellisuuteen helposti heijastavat naisten tapaa toimia.
En kiistä, viesti oli oikea, miesten pitää puhua ja kertoa asioista. Minä omalla tavallani vain halusin muistuttaa, että keskustelukanava on kaksisuuntainen ja vaatii molempien panosta eli naisenkin on puhuttava - sillä tarinassa se naisenkaan puhuminen ei välttämättä välittynyt, jos kohta mies esitettiin vielä naistakin puhumattomampana.
Stereotyyppisesti ehkäpä, enkä välttämättä menisi enää nykyaikana väittämään, että miehet eivät puhu. Ennemminkin on yhä niin, että miesten pitää arvailla mitä naiset tarkoittavat. Jotkut hyväksyvät sen enemmän tai vähemmän, toiset miehet vain vähemmän eivätkä aina reagoi mitenkään, ellei nainen pysty selväkielisesti ilmaisemaan tahtoaan ja tarkoitustaan.
Alkulauseessa annetaan ymmärtää, ettei naisia voi ymmärtää. Kyllä voi. Kyseessä ei ole mikään mysteeri vaan ailahtelevaisuus, mikä saattaa johtua siitä, ettei nainen aina halua tulla yksinkertaisella tavalla ymmärretyksi. Ja sillä pohjalla saattaa olla kuvitelma, että miehen mielenkiinto lopahtaa, jos nainen käyttäytyy ennalta-arvattavasti.
No, tuossa suhteessa sukupuolilla ei liene mitään eroa, vaan kyse on ihan puhtaasti psykologisesta efektistä, jossa hienoinen arvoituksellisuus on kiinnostavampaa, jännittävämpää, kiehtovampaa ja houkuttelevampaa kuin itsestäänselvyys.
Eli - tarinan henkilöt ansaitsivat toisensa. Yllättävää. Mistä oikeastaan voisi nostaa hattua, sillä ilmeisen rehellispohjaisesti kirjailtu tarina - ehkä jopa osin kokemuspohjaisesti.
Hienoa. Seuraavaa osaa odotellen.
- poitsu -
"Todellisuudessa osapuolia on aina kaksi ja tietämättä miksi toinen tekee tai on tekemättä jotain, ei ole mikään syy närkästyä." Kyllä se voi olla syy närkästyä. Siis sellasista tilanteistahan suuttumiset just usein tulee, kun ei tajua miks toinen toimii niin kun toimii. Tärkeetä on se, että närkästymisestään huolimatta pystyy setvimään tilanteen, jotta asiasta on mahdollista päästä yli.
PoistaToki molempien pitää taas tässäkin tehdä osansa, mutta näiden juttujen pointti on nimenomaan tuoda naisnäkökulmaa esille.
Alussa heitän ilmoille miehiltä kuultuja väitteitä. Itse en väitä, etteikö naista voisi ymmärtää :)
Kiitos poitsu, kyllä jatketaan!
- Sade